TERVETULOA PARAMORE FINLANDIIN

'PARAMORE' UUSI ALBUMI UUSIMMAT KUVAT

Latest posts ‘Keikat’

05/10/2011

Hayleyn bloggailua Paper Magazinelle, osa 6

Hayleyn viimeinen kiertuepäiväkirjamerkintä Paper Magia varten on nyt ilmaantunut internettiin. Suomennos tulee myöhemmin tänään, tsekkaa sillä välin alla olevat kuvat ja lue englannin kielinen versio! Alkuperäinen versio löytyy täältä.

The End of the Road

Well, we made it to the end of the shortest tour in Paramore history. What a journey it was. I can’t say or type “journey” without hearing the opening of “Don’t Stop Believin'” in my head. Anyhow, I’m happy to have made all the memories we have in such a short time.

The show in Hawaii was one of the most memorable times I’ve ever had on a stage anywhere. Speaking of the stage, it was really small. Much like the ones we played when we began touring seven or so years ago and not unlike the stages on the Warped Tour. From the moment the feedback rang out, I felt like I was floating up out of my body and watching the whole show happen. It was one of those shows that matters in the way that nothing really matters. All the sweat and the aches and pains from every show before are sort of pinned to you like a blue ribbon. It feels so good to let it all go. I mean, it doesn’t look too good — with my mascara running, I looked like a dang red-headed raccon — but even that part feels good. It’s like I said, nothing matters.

Not only did I have a personal connection with the stage and the atmosphere that night but the people in the crowd made the show so intimate, you couldn’t help but feel like you knew every one there. Two people at the barricade even got engaged right smack in the middle of “The Only Exception!” Try and tell me that’s not a tear jerker. At some point during every show, I get to running my mouth about what our fans mean to us and what it means that they are there to watch us. Then I say, “Welcome to our family.” I tell them that once they are in they can’t ever get out but I don’t mean it in a Godfather, creeper sort of way. What I mean is, once we’ve all been there together and experienced music in that way, we are connected. Something takes place when you experience music with other people. It’s a connection you cannot deny and that’s what I try to acknowledge every night no matter how many people we are playing for. It is a very serious honor to play music for anybody at any time. Those of you reading this who are in a band or writing your own music know exactly what I’m talking about and if you don’t.. well, wake up already.

So besides the show and all my gushing about it, we had an amazing time just being in Hawaii for the first time as a band. Most of our time was spent relaxing so hard that I barely remember much of the first day. It was one of the only vacations I’ve ever been on in my adult life. It was really chill until someone decided it’d be a good idea if we all went skydiving the next morning before the show. Sounds like a great and totally responsible decision to you too, right? Taylor was the only one that had ever been before. He was all smiles all the way to this place while the rest of us laughed nervously in the backseat of our rented Jeep. It didn’t help that once we arrived we had to sign all these contracts that said “SKY DIVING IS DANGEROUS, YOU COULD DIE!” I swear. It looked just like that… all caps and shiz. I couldn’t even decide who to put on the emergency phone number list! Needless to say, we are all still alive or else I couldn’t have possibly written this blog.

What I have to say about our experience in the sky is this: You live and die just one time. I don’t know that skydiving is how I’d wanna go… but holy cow am I so happy that I tried it once in my life. The feeling of falling through clouds and the even more satisfying feeling of looking at the ground from 10,000 feet above it is such a humbling thing. I’ve never felt more vulnerable in my life. I’m strapped into this guy and he’s pretty much spooning me on what could be the very last day of my whole life!! But I made it… and I saw the world from an entirely new perspective. When we all hit the ground, you would’ve thought we hadn’t seen each other in years All I remember is running at Jeremy as if I was going to run straight through him. In conclusion, I’ll never do it again but I’m sure glad that I grew a pair. I never thought, as a kid, that I’d grow up and do exactly what I had always dreamed I’d do, experience things that some people never get to do, and what’s more? I get to do all of this with my best friends.

Thank you guys for reading all my ramblings on. Thank you to Paper magazine for giving me the chance to write for them. See you all next year with an album full of brand new songs.

With all the gratefulness I can fit in my tiny bird body,
Hayley Williams of Paramore

By: Lidia | 0 Comments
22/09/2011

Hayleyn kiertuepäiväkirja Singaporesta

Hayleyn viides ota keikkapäiväkirjastaan on nyt ilmestynyt. Lue alkuperäinen merkintä täältä. Merkinnän mukana tuli tällä kertaa kahdeksan kuvaa, seitsemän löytyy alta ja yksi lisää galleriastamme, kun klikkaat pikkukuvia.

Hiton hyviä aikoja Singaporessa

Retkemme Singaporeen oli katkeransuloinen.

Tämä keikka oli viimeisin, jonka soitimme Yhdysvaltojen ulkopuolella. Me emme oikeasti halunneet tämän reissun päättyvän. En vieläkään ole varma, olenko täysin ymmärtänyt sitä, että meillä on tarpeeksi paljon faneja tällä puolen maailmaa, jotka tulevat paikalle ja joille soitamme keikan. Monet bändit skippaavat joitain näitä maita, koska jos totta puhutaan, maksaa maltaita tulla tänne, eikä voi mitenkään ennustaa miten keikka menee, kunnes olet tehnyt sen.

Luojalle kiitos me vihdoinkin tiedämme. Kaikki nämä paikat olivat meille uusia, paitsi Singapore. Me tulimme tänne puolitoista vuotta sitten ja soitimme uskomattomalle yleisölle. Ja olen alkanut miettiä, että tuo yleisö on osaksi vastuussa siitä, että saimme tulla takaisin tälle puolelle maailmaa näinkin nopeasti… ja soittaa uusissa paikoissa kuten Hong Kongissa, Balilla ja Jakartalla! Nyt se tuli sanottua, kiitos paljon Singapore!

Keikka ei ollut pelkästään viimeisin keikkamme USA:n ulkopuolella tänä vuonna, mutta se se oli myös viimeisin ilta, jolloin jaoimme lavan ystäviemme The Swellersien kanssa. Älä edes kysy, mutta jostain syystä emme saaneet heitä mukaamme viimeiselle keikallemme, joka oli, ahem, Havaijilla. Tiedän, tiedän, me olemme kamalimpia ystäviä ikinä. En tiedä mikä meni pieleen, mutta äh, kuitenkin.

Päätimme, että koska Singapore olisi viimeinen keikkamme yhdessä, tekisimme kaikkea mahdollista. Toisin sanoen, me vierailimme yösafarilla keikkaa edeltävänä yönä; söimme ranskalaisia istuen kärryissä; jotka veivät meidät majesteettisten olioiden, kuten “partaisen sian” ohi; ja vapaaehtoiseksi suostunut Anto (Swellersien basisti) pääsi ylitse käärmekammostaan piedellessään suurinta, jättimäisintä, isokokoisinta käärmettä, jonka olen elämäni aikana nähnyt. Tarkoitan siis, etten olisi itse tehnyt sitä. Koskaan.

Keikkapäivä oli vielä parempi. Kävi niin, että tänä päivänä, kaikkien päivien joukosta, Singaporessa pidettiin sarjakuvalehti-fanien kokoontuminen. Koska olimme Singaporessa myös, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua kokoontumiseen. Sanoessani, että tämä oli yksi parhaista kiertueiden vapaa-ajanviettoaktiviteeteista, sinun olisi parempi uskoa, että se oli yksi KAIKKIEN AIKOJEN suosikeistani. Olimme siellä muutaman tunnin, kokeilimme piirtää japanilaista mangaa, otimme kuvia Starwars-kloonien (Stormtroopers) ja –hirviöiden kanssa, ja periaatteessa unohdimme aikuisuutemme kokonaan. Kuinka tästä voi koskaan enää pistää paremmaksi? Emme varmaan pistäkään. Se on se katkera osuus. Suloinen osuus taas oli se, kuitenkin, kun soitimme sikahyvän keikan. The Swellers oli mahtava kuten aina, ja olin innoissani kuullessani yleisön laulavan heidän mukanaan meidän valmistautuessamme keikkaa varten. Kun valtasimme lavan, tuntui kuin koko paikka olisi ollut räjähtämäisillään. Ja puhun melko isosta keikkapaikasta. Itseasiassa, en koskaan saanut ilmaista miten hienolta tuntui soittaa Singaporen Indoor Stadiumilla. Joten, anna minun sanoa, se tuntui hyvältä. Hiton hyvältä.

–HAYLEY

By: Lidia | 0 Comments
10/09/2011

Uusia kuvia galleriassa

Paramore Onlinen Galleriaan on lisätty muutama kuva Hartfordin Warped-keikalta, sekä kuvia vuodelta 2009, jolloin Paramore oli lämppäämässä No Doubtia. Käy katsomassa kuvia klikkaamalla niitä.

17.07.11 Hartford, CT

11.07.09 Chicago, IL

By: Lidia | 0 Comments
09/09/2011

FBR15-konsertti kokonaisuudessaan YouTubessa

SomeRandom90sGuy lisäsi koko MTV:n näyttämän Paramoren FBR15-juhlakonsertin keikan sisällön YouTubeen. Video on tunnin ja kahdeksan minuutin pituinen, ja siitä puuttuvat ainoastaan encoren jälkeen tulleet biisit, Renegade, Brick By Boring Brick ja Misery Business. Nämä biisit puuttuvat, koska MTV katkaisi livestreaminsa silloin.

Settilista videon aikamerkintöineen alla:

#1 – Careful 00:00
#2 – For A Pessimist, I’m Pretty Optimistic 04:01
#3 – That’s What You Get 07:50
#4 – Ignorance 12:17
#5 – Emergency 16:16
#6 – Playing God 20:25
#7 – Decode 23:45
#8 – In the Mourning/Landslide (Stevie Nicks cover) 29:24
#9 – My Heart (akustinen) 34:25
#10 – Crushcrushcrush 39:09 (pidennetty intro) 41:16 (itse CCC)
#11 – Monster 44:50
#12 – Here We Go Again + outro 49:44
#13 – Pressure 53:16
#14 – Looking Up 59:34
#15 – The Only Exception 63:34

Hieno viimeinen keikka vuodelle 2011.

Hayley myös tweettasi hengailleensa NylonMagin kanssa, ja käski pitämään silmät tarkkana. Onkohan luvassa uusi kuvaussessio Nylonin kanssa?

By: Lidia | 0 Comments
08/09/2011

Fueled By Ramen julkaisemassa live-DVD:n + kuvaussessio

Netissä on tullut ilmi, että Fueled By Ramen olisi julkaisemassa 15-vuotis-juhlakonsertistaan DVD:n. Ne onnekkaat, jotka olivat kyseisessä konsertissa, saavat tilaisuuden tilata DVD:n ennakkoon FBR:n nettikaupasta. Tieto ei ole vielä 100% varmaa, koska Fueled By Ramen ei ole sitä itse vielä vahvistanut. Ei ole tietoa tuleeko Paramorelle “omaa” DVD:tä, vai ovatko he osa tätä isompaa DVD:tä. DVD julkaistaisiin tämän vuoden marraskuussa.

Ennen Paramoren eilistä keikkaa New Yorkissa, heillä oli kuvaussessio bändin kuvaajan, Lindsey Byrnesin kanssa. Netissä huhutaan, että nämä uudet kuvat julkaistaisiin tällä DVD:llä. Kuvan vaatteet olivat Hayleyllä päällä myös FBR15:n meet&greeteissä 7.9. Tässä pieni maistiainen kuvauksista!

By: Elisa | 0 Comments

PARAMORE FINLAND

Ylläpito | Ota yhteyttä
Ulkoasun suunnitteli: Equisdepirata & Paramore Finland